Voi nolous miten on tämä bloggaaminen jäänyt mitättömälle tasolle. Koko kevät ja kesä on ollut melkoista tuulen viemää. Työkuviot on vaihtuneet ja kotikaupunki on muuttunut, jälleen kerran. Asumme taas täällä Suomen aurinkoisimmissa kaupungissa, Vaasassa. Olin kyllä jo aivan valmistautunut jäämään kotihoodeille, mutta elämä ja järki puhui balanssin puolesta. Omalle luonteelle ja rutiinien rakastajalle kuitenkin sopii tämmöinen tasainen, jollain tavalla ”tylsä” arki. Mennään töihin tiettyyn aikaan ja tullaan sieltä pois. Viikonloppuisin vapaata ja kalenterin saa niiden tiimoilta suunnitella kuten haluaa. Iltaisin jää aikaa niin meidän pienelle perheelle kuin omille (ja koirien) harrastuksillekin.

Olen aina toivonut, että joku päivä uskaltautuisin yöretkelle yksin. Tai en aivan yksin, Taiga mukana. Ollaan nyt kahdestaan kurkattu Lauhanvuoren- ja Seitsemisen kansallispuistojen saloihin. Lauhanvuori oli uskomattoman kaunis. Joskin maasto oli samanlaista, kangasmetsää silmin kantamattomiin. Noista maisemista tulee kuitenkin jonkinmoisia ”lappifiboja”. Lauhanvuorella talsittiin terassikierros. Pituutta tällä rengasreitillä on 8,7 kilometriä. Helppokulkuista, mukavaa polkua. Välillä vähän leveämpää, toisaalla taas kapeampaa. Reitillä ohi rullasi ystävällisesti muutama maastopyöräilijä. Väisteltiin Taigan kanssa sivuun ja moikattiin. Koirat ovat toki Suomessa monien perheiden tärkeä jäsen ja koirattomatkin perheet haaveilevat karvaisesta ystävästä. Siitäkin huolimatta joukkoon mahtuu niitä ei-koira-ihmisiä. Syystä tai toisesta. Eikä siinä mitään. Pyrin itse aina olemaan reilu koiran kanssa retkeilijä. Valmistautuminen ensimmäiseen yön-yli-retkeen on hyvä aloittaa kiertelemällä yksin päiväretkiä. Varasin jo reilu viikon päähän hotlahuoneen Rokualta perjantaille. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä kierrokselle ja yöpyä metsässä. Kurkkasin tuota säätä ja pitää vain toivoa, että sade väistyisi…

Usein olen ollut jonkun kanssa retkellä ja semmoiset tavan hommat, kuten retkiruuan keittäminen ja teltan kokoaminen on jäänyt avopuolisoni heiniksi. Vaikka toisaalta kotona minä olen se, joka seisoo nyrkin ja hellan välissä. Kokosin elämäni ensimmäistä kertaa teltan yksin. Tullaan retkeilemään kahden hengen tunneliteltassa Taigan kanssa. Sinne mahdutaan sopivasti.

Retkiruuan tiimoilta olen toistaiseksi pysynyt näissä valmiissa luomuksissa, jotka tarvitsevat mukaan vain lorauksen vettä. Real kuivattu retkimuona ylitti odotukseni. On toki kalliimpaa kuin pirkkapasta, mutta sataviiskyt kertaa maukkaampaa ja varmasti ravitsevampaa.

Pienesti haaveilen jo talvesta. Lumisesta talvesta. Tiedätte kyllä miksi. 🙂

Onni pieni palleroinen asuu elokuun loppuun vanhempieni luona Tuusulassa. Kuun lopussa meidän kerrostalokolmio valmistuu ja pääsemme muuttamaan uuden karheaan asuntoon!

Ihanaa loppukesää!

Jenna

 

Jaa tämä artikkeli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *