Niin, mun piti päivitellä parikin kertaa tätä blogia reissun tiimoilta, mutta minkäs teet kun laturi jäi monen sadan kilometrin päähän kotiin. No tyhmästä päästä kärsii koko kroppa ja nyt yritän lyhyesti ja ytimekkäästi sepustella koko reissun tähän postaukseen. 🙂

Maanantaina aamuyöstä lähdettiin avopuolison ja Taigan kanssa hurruttelemaan kohti Pyhää. Onni joutui jäämään pois reissusta, sillä tavoitteena oli joka päivä kierrellä luontopolkuja enemmän tai vähemmän ja en halunnut ottaa riskiä pienen herran kyynärien kipeytymisestä. Ei olisi pahimmassa tapauksessa ollut kenellekään kivaa, jos puolet lomasta olisi jouduttu tinkimään nähtävyyksistä. Matka sujui oikein mukavasti. Mulla on koirat ollu aina, erityisesti tämä neiti Taiga todella rentoa matkustajaa. Auton tavaratila on mun autossa koiratila ja matkatavarat on järjestelty takapenkeille.

Takaluukkuani koristaa tällä hetkellä Kulkukoira.fi:n tukeva ja juuri omaan autooni sopiva koiraveräjä.

Maanantai-iltapäivästä saavuttiin Pyhälle ja lähdettiin kiertämään tunturiaavan luontopolku. Niin kaunista, hiljaista ja puhdasta metsää. Suoalueelle saapuessa henkeä salpasi kauniit tunturimaisemat ja ruskan värit. Kuukkeli tuli syömään kädestä 100% kauraleipää. Itse en ole koskaan ollut kuin pari kertaa kesällä Levillä ja muuten monena talvena Lapissa, joten tuntui tähän vuoden aikaan, kuin olisin ollut Lapissa ensi kertaa. Reissuun lähdettiin ilman sen kummempia suunnitelmia ja retket päätettiin vasta edellispäivänä tai jopa hetki ennen lähtöä. Mä olen sellainen persoona, että suunnittelen kaiken tarkkaan ja aikataulutan tapahtumat ja meiningit. Tuli vaan tarpeeseen tuommoinen mututuntumasuunnittelu.

Säät oli todella hyvät. Ekoina päivinä oli melko pilvistä, mutta maisemat ja tunturit kuitenkin näkyivät eikä tuullut. Keskiviikkona pyörähdettiin ametistikaivoksen kautta kohti Yllästä. Sinä päivänä satoi alku iltaan saakka, mutta eipä se sinänsä autossa istuessa haitannut. Loppuviikko olikin kaunista puolipilvistä, hetkittäin jopa pilvetöntä, kunnes paluumatka saatiin istua ja kuunnella sateen ropinaa auton kattoa vasten.

Retkivaljaina ja valjaina ylipäätään meillä toimii nämä monikäyttöiset Non-Stop Dogwear Line Harness -valjaat. osoitteesta www.taigadogs.fi, löydän kyseiset valjaat kauniissa kirkkaan oranssissa tai ihanassa lilassa värissä!

Ylläksellä jatkettiin päiväretkeilyä vieläkin jylhemmissä ja arvokkaissa maisemissa. Pyhä oli aivan henkeä salpaavan kaunis, mutta kyllä mun sydän sykkiin eniten Ylläkselle. #ylläsonykkönen

Sekä Pyhällä että Ylläksellä nähtiin joka päivä poroja. Taiga ei sen kummemmin niistä piitannut. Erään valkean poroherran kanssa olisi halunnut jopa lähteä leikkimään tai ainakin häntä heilui siihen malliin. Haluttiin kuitenkin antaa näille Lappia edustaville nisäkkäille rauha ja jatkettiin aina vain matkaa.

Yksi päivä käytiin avopuolison kanssa kahdestaan retkeilemässä Taigan levähtäessä mökissä. Vuokrattiin e-fatbiket ja olihan siisti kokemus! Ehdottomasti haluan mennä uudestaan! Reitti, jota pitkin mentiin, oli helppo Kesänkijärven ympäri. Aikaa oli kuitenkin reilusti ennen palautusaikaa ja päätettiin koukata Navettagallerian kautta takaisin. Yhdessä kohdassa metsä saattoi kaikua miun kiljahduksista kun mentiin sellaista pomppualamäkeä hetken aikaa, että vähän hirvitti. Hehe. Ja mikä olisi Lapin riessu ilman että Jenna pyörähtää kinttuja myöten suossa. Nykyiset rapakkokengät, Salomonin speedcrossit pääsi jälleen kurkkaamaan pinnan alle suon saloihin. Oli se pyörän takarengaskin siellä rämeessä jumissa ja miun hetkellisen epätoivon iskiessä, Rasse tuli kiskomaan mut ja pyörän ylös. 😀

Pyöräilyn jälkeen lähdettiin Taigan kanssa valloittamaan Yllästunturin huippu ja neiti pääsi ensi kertaa gondolihissiin. Hyvin meni matka ylös ja alas! Vikana päivänä Ylläksellä kierrettiin helppo Varkaankurun reitti. Luonto oli poikkeuksellisen tiheää ja rehevää kyseisellä kurulla. Kaunis puro solisi lähes koko matkan vierellä. Niin kirkasta ja raikkaan näköistä vettä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta.

Taigan kanssa käytiin jälleen kokeilemassa myös canicrossia, eli koirajuoksua. Mieheni oli palkkaamassa koiraa edessä ja napsimassa kuvia. Taigalle oli hyvin jäänyt ekat treenit mieleen ja nyt ei tarvinnut sanoa kuin kerran ”veto” niin Taiga lähti vetämään. Vielä mennään vain pieniä pätkiä ja pyritään palkkaamaan koiraa hirmuisen hienosta työstä! Alan omaa tekniikkaa sitten viilaamaan kun kaikki koiran osalta on kondiksessa. Meillä on canicrossissa käytössä Non-Stop Dogwearin uusi huipputuote CaniX Belt sekä Taigalla Freemotion Harness -valjaat ja vetonaruna Bungee Leash. Tuo vetonaru on kyllä jotain niin maagisen mageeta. Joustaa koko matkalta ja tekee koiralle työn teon mukavammaksi. Kaikkia tuotteita löydät meidän verkkokaupasta osoitteesta www.taigadogs.fi!

Ja puhelin kädessä, koska näyttihän miun silmistä katsottuna niin hienolle työlle tuo neidin vetäminen! 😀

Lappi jäi kyllä taas pitkäksi aikaa mieleen, sinne on aina vain päästävä uudestaan. Toivottavasti ensi keväänä!

Ruskaista syyskuuta kaikille!

Jaa tämä artikkeli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *