Korviini kantautui juuri huhuja, että Uudeltamaalta poistumista aletaan rajoittamaan. Tämä oli siis vain huhu. Lintujen lauluja. No, myöhemmin siitä tiedotetaan hallituksen puolesta virallisemmin. Minulle hankalinta on tässä se, että yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä, joka on tyyni kuin järvi ilta-auringossa, varma itsestään kuin Halti tunturi konsanaan, asuu helkkarin monen poronkuseman päässä. En hitto soikoon päässyt edes hiihtämään tämän vuoden puolella. Järvetkin on jäässä monin paikoin, tai saunaan ei pääse, kun ne on kiinni. En pääse avantoon. Uimaan. Tuo vuoren varma henkilö, josta aiemmin mainitsin, on tukena, kun elämä potkii päähän. Hänen rauhoittava olemuksensa hiipii alku kiukun jälkeen ja saa omankin mielen aina tyyntymään. Kaipaisin häntä juuri nyt.

No, vatvominen (joka muuten lisää stressiä) ei auta. Onneksi mulla on tuota karvaisempaa seuraa. Nyt pari päivää mökillä etähommia opintojen ja töiden parissa tehneenä, olen kiitollinen, että sain tulla käymään täällä. Ei naapureita lähi main. Vain minä, Onni ja ihana ystäväni. Ajeltiin suoraan mökille, onneksi tänne ei ole kuin noin parin tunnin ajomatka. Olen kiitollinen siitä, että sain kuulla luonnon monia ääniä, saunoa, istua porealtaassa ja seurustella. Ihastella maisemia ja meditoida järven jään reunalla.

Toissailtana ilman pakastuessa kohti tähtikirkasta yötä, luonnon voima muistutti olemassaolostaan. Kuulin ensimmäisen kerran elämässäni vaikuttavia, jopa yliluonnollista räiskettä, pauketta ja kuminaa, kun kyyvesi jähmettyi aloilleen entisestään. Elämä jään alla kuitenkin jatkuu. Ja kuten sanonnan kuultua siitä, miten aurinko on aina paikallaan, vain pilvet ovat sen tiellä välillä, yritän ajatella tätä COVID-19 -tilannetta hetkellisenä episodina elämässäni. Onhan jo esimerkiksi Kiinassa tilanne rauhoittunut, eikä uusia tartuntoja ole havaittu.

Kun se paksu jää järven pinnalta alkaa pauhahtelemaan pois, alkaa hetken hiljaisuudessa lymyillyt elämä vilkastumaan. Näin käy myös meille.

Yhdessä tästä selvitään. <3

Kuten jo aiemmin totesin, onneksi on koir(i)a, joiden kanssa saamme käydä normaalisti ulkona. Ja mielummin käynkin nyt enemmän luonnossa, missä mieli lepää. Koitetaan pitää huoli itsestäkin tämän tilanteen keskellä.

Jenna

Jaa tämä artikkeli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *